Vuoden 2020 Muistoja menneiltä ajoilta -kirjoituskilpailun voittajaksi Tuonosten sukuseuran hallitus valitsi Anni Holopaisen kirjoituksen Myllylä – minun mummolani. Annin muistelu on mukava tarina lapsuusajan mummolasta päivittyen paikan ja äidin suvun myöhempiin vaiheisiin. Annin kirjoitus oli joulun alla ilmestyneessä jäsenkirjeessä ”Joulu 2020”.
Myllylä – minun mummolani
Äitini Eeva Holopainen os. Tuononen (1926–1995) valittiin Muuruveden Kotiteollisuuskouluun vuonna 1947. Kutsukirje tuohon oppilaitokseen löytyi viime kesänä, kun tyhjensimme lapsuuden kotimme irtaimistoa Luikonlahdessa.
Äitini syntyi Tahvo ja Mari Tuonosen perheeseen, joka omisti Sivakkavaarassa Myllylä-nimisen tilan Sivakkajoen varressa. Heidän perheessään oli 8 lasta, 5 tyttöä ja 3 poikaa, joista yksi poika menehtyi yhden päivän ikäisenä. Äitini olisi halunnut opiskella, mutta se ei ollut mahdollista maalaistalon tyttärelle, sillä kotona oli töitä yllin kyllin.
Tilalla oli mylly, joka sai voimansa Sivakkajoesta. Kyläläiset ja vähän kaukaisemmatkin asukkaat kävivät jauhattamassa siellä viljojaan. Muistan itsekin olleeni lapsena isäni mukana, kun hän kävi hevoskärryillä jauhattamassa useita säkillisiä jauhoiksi. Mieleeni jäi, kun pois tullessa aika pian Myllylän jälkeen oli jyrkkä ylämäki, niin yksi säkki vierähti maahan. Isän piti pysäyttää hevonen ja nostaa säkki takaisis kyytiin ja matka jatkui.
Tahvo-ukista minulla ei ole mitään muistikuvaa, sillä olin parivuotias, kun ukki kuoli (talvi-55) 68-vuotiaana. Kuulemani mukaan Mari-mummo oli kuitenkin se, joka piti talon ohjaat käsissään – oli ns. kirstunvartija.
Omassa lapsuudessani on monia muistoja mummolastani. Jo kaukaa kuului kosken kohina, kun menimme mummolaan ja lähestyttäessä ääni vaan voimistui. Kyllä siinä aika kova virtaus oli, se tuntui lapsesta niin mahtavalta ja voimakkaalta!
Myllylään oli rakennettu uusi valkoinen talo, jossa oli sauna alakerrassa. Vieläkin voin muistaa sen kellarin hajun mielessäni, kun laskeuduimme raput alas saunaan. Joen rannassa oli myös punainen rantasauna ja saunasta käsin käytiin kesällä pulahtamassa joessa.
Tahvo-ukki kuoli aika pian talon valmistumisen jälkeen. Muistan sen entisen, tyhjän, harmaan hirsitalon siinä joen läheisyydessä, kävimme tietysti sisälläkin. Tämä äitini entinen lapsuudenkoti on jossakin vaiheessa siirretty Luikonlahden kesäteatterin pihapiiriin ja on nykyisin Näytelmäpiirin käytössä.
Oli muuten omanlaisensa merkitys, kun viime kesänä kesäteatteriesityksen jälkeen kävimme tässä rakennuksessa. Jos ne hirret osaisivat puhua, mitähän ne olisivat tahtoneet meille kertoa?
Äitini Eeva ja isäni Heimo tapasivat toisensa Sivakassa naapurin nuorenparin häissä ja seuraavana juhannuksena (-48) he viettivätkin jo omia häitään Myllylässä. Ja niin äitini tuli miniäksi Luikonlahteen Huovilan tilalle isäni saattelemana.
Myllylän mummo, näin me hänet nimesimme, piti tilaa yhdessä enojeni Erkin ja Einon kanssa ja tytöt olivat löytäneet paikkansa maailmalta. Mummolassa oli aina mukava käydä, mutta poislähtö oli hankalaa, kun mummo ei olisi halunnut päästää lähtemään kotiin.
Muistan Erkki-enoni käsipäivää tervehtimiset. Hänellä eivät sormet taipuneet kätellessä. Isäni sanoi, että ne kädet ovat kovasti työtä tehneen miehen kädet. Me lapsena leikimme matkien enomme kättelyä. Myöhemmin kyllä saimme lämpimän kädenpuristuksen enoa tavatessamme.
Sitten Erkki-eno löysi puolison, Ainon, ja hän toi nuorikkonsa Myllylään. Yhteiselo ei kuitenkaan lähtenyt sujumaan toivotulla tavalla ja niin Mari-mummo ja Eino-eno muuttivat pois. He ostivat pienen maatilan Kaavin Hirvijärveltä ja elelivät siellä. Myöhemmin he muuttivat Kaaville kerrostaloon.
Erkki-eno ja Ainonsa tekivät kovasti töitä Myllylässä. Muistan, kun kävimme kesäisin auttamassa heitä heinähommissa. Enomme mielellään kertoili Myllylän historiaa, hän oli kovin kiintynyt kotipaikkaansa. Heille ei siunaantunut lapsia. Voimien vähetessä ja iän karttuessa hekin muuttivat sitten Kaaville ja Myllylän talo jäi ilman asukkaita.
Erkki-eno oli sotaveteraani ja hänen sotamuistoistaan Heikki Savolainen on koonnut kirjan nimeltään Pioneerin sota (ilmestynyt 13.8.2015). Erkki-eno kuoli Kaavin sairaalassa 19.8.2017 päivää vaille 93 vuoden iässä.
Nykyisin Myllylän tila on saanut uudet omistajat, joilla on Tahvo-ukin kautta yhteyksiä Tuonosen sukuun.
Toivomme kuitenkin, että tämä mylly, jonka esi-isämme ovat ahkeruudellaan aikaansaaneet, saataisiin museoviraston omistukseen ja se säilyisi muistona.
4.3.2020. Muistelot: Anni Holopainen